Paikallinen sopiminen on noussut keskiöön Suomen työmarkkinoilla, mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa? Paikallinen sopiminen saattaa tuntua vaikeasti lähestyttävältä. Lähtökohtaisesti haasteena on, että siitä ei ole yksiselitteistä määritelmää. Työlainsäädäntö ja työehtosopimukset määrittävät, mistä asioista voidaan sopia paikallisesti ja ketkä voivat olla sopijaosapuolina.
Tässä blogissa paikallinen sopiminen tarkoittaa työehdoista sopimista työehtosopimuksesta (TES) poiketen työpaikkatasolla.
Paikallisen sopimisen merkitys
Suomen hallitus pyrkii lisäämään paikallista sopimista osana laajempaa työmarkkinoiden uudistamista. Tavoitteena on luoda joustavammat työmarkkinat, jotka tukevat työllisyyttä, talouskasvua, kilpailukykyä ja tuottavuuden kehitystä. Tämän uudistuksen kaavaillaan astuvan voimaan 1.1.2025.
Hallituksen tavoitteena on, että paikallinen sopiminen olisi mahdollista kaikissa yrityksissä. Sillä ei olisi merkitystä, kuuluuko yritys työnantajaliittoon tai millainen työntekijöiden edustus yrityksessä on.
Esimerkkejä paikallisesta sopimisesta
Työnantajakohtaiset työehtosopimukset: Yrityksen omat sopimukset, jotka poikkeavat valtakunnallisista TES:istä. Nämäkin neuvotellaan usein ammattiliittotasolla.
Valtakunnalliseen työehtosopimukseen perustuvat paikalliset sopimukset
- Asiat, joista ei ole lainsäädäntöä, vaan joista päätetään yksinomaan työehtosopimuksissa (esim. lomaraha).
- Asiat, joista on säädetty pääsääntö laissa, mutta joista voidaan poiketa valtakunnallisella työ- tai virkaehtosopimuksella (voidaan esim. sopia yksi ylityökäsite sen sijaan, että mennään aikaportaiden mukaan).
Lakiin pohjautuvat paikalliset sopimukset: Lainsäädäntöön sisältyy joitakin paikallisen sopimisen mahdollisuuksia, joita työpaikat voivat hyödyntää suoraan lain nojalla, (esim. työaikapankki).
Paikallinen sopiminen käytännössä
Työsuhteen ehdot määräytyvät lain ja TESin lisäksi työsopimuksien sekä työyhteisön vakiintuneiden käytäntöjen perusteella. Voidaan ajatella, että vakiintuneet käytännöt ovat hiljaisesti hyväksyttyjä sopimuksia työnantajan ja työntekijän välillä. Ne voivat koskea esimerkiksi työaikaa, lisiä, varallaoloa, matka-aikaa, taukoja, työsuhde-etuuksia ja bonuksia.
Paikallinen sopiminen voi parhaimmillaan huomioida työyhteisön toiminnan luonteet ja olosuhteet siten, että sopimisesta hyötyvät sekä työnantaja että työntekijät.
Paikallisen sopimisen haasteet
Käytännössä liiketoiminta määrittää raamit työnteolla ja siten vaikuttaa TESin tulkintaan. Siksi ei olekaan yhtä oikeaa TESin mukaista palkkatulkintaa ja jokainen asiakasympäristö on ainutlaatuinen. Eroja voi löytyä myös henkilöstöryhmittäin tai henkilöstöryhmän sisällä (esim. matka-aika, ylityölaskenta, projektilisät, lomakertymä, pyhäkorvaukset).
Paikalliset sopimukset lisäävät laskentoihin liittyviä haasteita, jopa eksponentiaalisesti. Laskennan problematiikkaa ei voi ulkoistaa tekoälylle, vaan ihmisen on loppupeleissä tehtävä päätös, miten TESiä tulkitaan ja laskennat tehdään. Ratkaisujen olisikin hyvä tukea paikallista sopimista jo ennen mahdollisia lakimuutoksia.
Jos sinulla kysymyksiä TES-tulkinnoista tai muista työlainsäädännön tai palkanlaskennan aiheista, asiantuntijamme auttavat mielellään.
