Jos toimintaa ei harjoiteta ansiotarkoituksessa, puhutaan harrastusluonteisesta toiminnasta. Harrastustoiminnan pääasiallinen tarkoitus ei siis ole hankkia tuloja. Harrastusta voidaan kuitenkin rahoittaa yrityksiltä saadulla sponsorirahalla tai yksityishenkilöiltä saaduilla rahalahjoituksilla tai avustuksilla. Tarkastelen tässä blogikirjoituksessa asiaa urheiluharrastajan palkkioiden ja palkintojen verotuksen näkökulmasta. Käsittelin urheilusponsorointia ja urheilijan palkkaa ja palkkioita edellisissä blogikirjoituksissani.
Harrastajan saamat tulot verotetaan ansiotulona
Menestyessään harrastajaurheilija voi saada kisoista raha- tai tavarapalkintoja. Kun voiton saaminen ei perustu sattumaan, on palkinto verotettavaa ansiotuloa. Jos palkinto on veronalainen, voi tästä vähentää tulojen hankkimiseksi syntyneet menot.
Kun yrityksen ja harrastajan välillä on kahdenpuoleinen sopimus, yritys sponsoroi harrastajaa. Harrastajaa sponsoroiva yritys saa vastinetta rahoilleen, esimerkkinä tästä mainos auton kyljessä tai urheiluvaatteessa kilpailun aikana. Tällöin yritys voi vähentää mainoskulut verotuksessaan.
Yksityishenkilö, joka antaa rahaa urheilun harrastajalle ei saa vastinetta rahoilleen (ei mainosarvoa). Lähtökohtaisesti nämä harrastajan saamat tulot ovat harrastajan ansiotuloa. Aina, jos ulkopuolinen henkilö antaa rahaa yksityishenkilölle, selvitetään tapauskohtaisesti, mikä rahojen antamisen todellinen tarkoitus on. Kyseeseen voivat tulla lahja, saatu sponsorituki tai avustus, jotka verotetaan ansiotulona.
Harrastajan on syytä pitää kirjaa tuloista ja menoista, jolla osoitetaan, että tulot ja menot ovat yhtä suuret. Näin ei verotettavaa ansiotuloa synny. Jos tulot ylittävät menot, niin on tämä ylimenevä osa verotettavaa ansiotuloa. Usein harrastuksesta aiheutuu enemmän menoja kuin tuloja, mutta nämä harrastusmenot ovat verotuksessa vähennyskelvottomia. Veroilmoituksella ei tarvitse ilmoittaa sellaista harrastustoimintaa, josta ei tule voittoa.
Pohdintaa aiheuttaa se, saako harrastaja vähentää vain välittömästi kyseisestä kilpailusta aiheutuneet menot vai ovatko menot vähennyskelpoisia pidemmältäkin ajalta. Vähennyksen puolesta puhuu se, että yksittäinen kilpailumenestys on seurausta usean vuoden harjoittelusta ja panostuksesta harrastukseen.
Jos harrastuksesta tulee elinkeinotoimintaa
Voiko harrastuksesta tulla elinkeinotoimintaa? Kun harrastuksen tarkoituksena on saada voittoja tai harrastuksesta tulee pääasiallinen tulonlähteesi, sinun tulee rekisteröityä ammatinharjoittajaksi. Jos tuotot (liikevaihto) ylittää 10 000,00 euron rajan (tarkastelujakso 12 kk= tilikausi), sinun tulee ilmoittautua myös arvonlisäverovelvollisten rekisteriin toiminnan aloittamispäivästä alkaen.
Verovapaat ja veronalaiset palkinnot ja voitot
Muut kuin rahana maksettavat tai rahaan rinnastettavat palkinnot voivat olla verovapaita, jos ne ovat arvoltaan vähäisiä eikä niillä ole saajalleen merkittävää käyttöarvoa. Kyseeseen tulevat sellaiset verovapaat palkinnot, jotka ovat lähinnä yritysten mainoslahjoihin rinnastettavia vähäarvoisia tavarapalkintoja.
Jos palkinto on veronalainen, voi verotettavan tulon laskelmassa huomioida myös menot. Tuloverolain mukaan verovelvollisella on oikeus vähentää tuloistaan niiden hankkimisesta tai säilyttämisestä johtuneet menot kuten esimerkiksi matkakulut, osallistumismaksut ja muut vastaavat menot. Satunnaisiin urheilukilpailuihin osallistuva lajin harrastaja saa vähentää palkinnon arvosta kyseistä kilpailua koskevat vastaavat menot.
Palkinnon tai voiton nimellä maksettu suorite on siis saajan veronalaista tuloa, jos
- se on vastike tehdystä työstä tai muusta suorituksesta
- se saadaan työnantajalta
- voiton saaminen ei perustu sattumaan
- kyseessä ei ole niin sanottu julkinen arvonta
- palkinto on saatu kilpailusta suorituksen perusteella
- voitto on saatu Euroopan talousalueen ulkopuolisessa valtiossa toimeenpannuista arpajaisista.
Meiltä Azetsilta löydät oikeat palvelut ja asiantuntijat urheilun taloushallinnon hoitamiseen. Tutustu taloushallinnon palveluihimme urheilun eri yhteisöille.
