Kun samaan konserniin kuuluvien yhtiöiden välisiä eli etuyhteysyritysten liiketoimia hinnoitellaan, on kyse siirtohinnoittelusta. Siirtohinnoittelussa on otettava huomioon monia eri kysymyksiä. Esimerkiksi, mitä sääntöjä pitää noudattaa, miten suunnitella se järkevästi, onko siihen malleja ja miten se dokumentoidaan?
Tässä blogissa käymme läpi asiat siirtohinnoittelun perusteista suunnitteluun ja malliesimerkkeihin.
Siirtohinnoittelun perusteet
Siirtohinnoittelu pitää suunnitella huolellisesti, koska se vaikuttaa merkittävästi konserniyhtiöiden tuloverotukseen. Erityisesti, kun käydään kauppaa kansainvälisesti, se vaikuttaa tuloverojen jakautumiseen maiden kesken.
Suomessa ja kuten monissa muissa maissa, on siirtohinnoittelua koskeva dokumentointivelvoite laissa ollut voimassa vuodesta 2007 ja sitä on päivitetty OECD-ohjeistuksen myötä vuoden 2017 alusta. Yhtenäiset raportointivelvoitteet auttavat estämään veronkiertoa ja varmistamaan oikeudenmukaisen kilpailun.
Siirtohinnoittelusta on etuja:
Verotuksellinen selkeys: Kun noudatetaan markkinaehtoisuutta ja verosääntöjä, ei tule epäselvyyksiä. Tällöin myös maine kaikkien sidosryhmien kesken pysyy kunnossa.
Tulojen jako oikein: Kansainvälisessä toiminnassa tulot kertyvät oikeaan yhtiöön ja oikeaan maahan.
Kustannusten jakaminen: Monikansallisissa yrityksissä eri osastot tai tytäryhtiöt voivat käyttää samoja resursseja, kuten teknologiaa, henkilöstöä tai immateriaalioikeuksia. Siirtohinnoittelulla voidaan oikeudenmukaisesti jakaa näiden resurssien kustannukset eri yksiköiden kesken.
Sisäinen tehokkuus: Siirtohinnoittelulla voidaan kannustaa tehokkuutta ja kilpailukykyä yrityksen sisällä. Jos yksi osasto tai tytäryhtiö myy tuotteita tai palveluita toiselle osastolle, siirtohinnoittelun avulla voidaan varmistaa, että hinnat ovat oikeudenmukaiset ja että resursseja käytetään tehokkaasti.
Siirtohinnoittelu koskee kaikkia konsernin yhtiöiden välisiä liiketoimia
Siirtohinnoittelu koskee niin tavaroiden ja palveluiden myyntiä kuin rahoitusta ja aineettoman omaisuuden hyödyntämistä. Näistä käytetty hinta vaikuttaa konserniyrityksen verotettavan tulon tai tappion määrään. Siirtohinnoittelun näkökulmasta tämä vaikuttaa siihen, missä valtiossa tuloa voidaan verottaa.
Suomessa Verohallinto valvoo siirtohinnoittelua. Jos verohallinto tunnistaa siirtohinnoitteluun liittyvän riskin, se voi käyttää valvontakäyntiä tai verotarkastusta valvontakeinona. Siirtohinnoittelun väärinkäytöksillä voi olla vakavia seurauksia yrityksille liiketoiminnan maineenmenetyksen ja veroseuraamusten muodossa.
Markkinaehtoperiaatteen noudattaminen
Konsernin sisäisten liiketoimien ehtojen on oltava markkinaehtoisia eli on käytettävä vastaavia hinnoittelu- ja muita ehtoja kuin liiketoimissa, jotka tehtäisiin riippumattomien yritysten välillä. Markkinaehtoperiaatteen noudattamisella pyritään siihen, että tulo kertyy ja vero maksetaan oikeassa valtiossa.
Siirtohinnoitteluoikaisu
Jos saman konsernin sisäisissä liiketoimissa sovitut ehdot eroavat markkinaehtoperiaatteisesta ja yritys maksaa siksi vähemmän veroja tai kokee suuremman tappion kuin mitä se olisi ollut muutoin, voidaan käyttää siirtohinnoitteluoikaisua kirjanpidossa. Sillä lisätään yrityksen tulokseen summa, joka olisi kertynyt riippumattomien osapuolten välisessä kaupassa. Se mahdollistaa myös etuyhteysliiketoimen määrittämisen tosiasiallisen sisällön mukaisesti ja tarvittaessa liiketoimen sivuuttamisen ja korvaamisen toisella liiketoimella.
Siirtohinnoittelun dokumentointi
Verovelvollisen pitää laatia kirjallinen selvitys sen ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten välisten liiketoimien hinnoittelusta Suomessa. Dokumenteilla osoitetaan, että etuyhteydessä tehdyt liiketoimet on hinnoiteltu markkinaehtoperiaatteen mukaan.
Siirtohinnoittelun dokumentointi koostuu kolmesta osasta:
- Master file (koko konsernia koskevat tiedot)
- Local file (yksittäistä yritystä koskevat tiedot)
- Country-by-country report (verotuksen maakohtaisesti raportoitavat tiedot).
Siirtohinnoitteludokumentointi on esitettävä 60 päivän kuluessa Verohallinnon kehotuksesta. Verovuoden siirtohinnoitteludokumentointi on kuitenkin esitettävä aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua tilikauden päättymiskuukauden lopusta.
Siirtohinnoittelun suunnittelu
Siirtohinnoittelun suunnittelussa on useita näkökulmia, jotka kannattaa ottaa huomioon varmistaakseen sen tehokkuuden ja lainmukaisuuden:
Oikeudenmukainen hinnoittelu: Siirtohinnoittelun tulisi perustua markkinahintoihin tai vertailukelpoisiin suorituksiin, jotta varmistetaan oikeudenmukaisuus ja reiluus eri yksiköiden välillä.
Tutkimus ja analyysi: Ennen siirtohinnoittelupolitiikan määrittämistä on tärkeää suorittaa perusteellinen analyysi yrityksen toimialasta, kilpailuympäristöstä ja muiden vastaavien yritysten käytännöistä.
Sidosryhmien huomioiminen: On tärkeää ottaa huomioon kaikkien sidosryhmien tarpeet ja odotukset, mukaan lukien veroviranomaiset, sijoittajat ja muut sidosryhmät.
Riskinarviointi: Siirtohinnoittelupolitiikan suunnittelussa on arvioitava erilaisia riskejä, kuten veroriskejä, sääntelyriskejä ja maineen riskejä, ja pyrittävä suojaamaan yritystä näiltä riskeiltä.
Joustavuus: Siirtohinnoittelupolitiikan tulisi olla riittävän joustava vastaamaan muuttuviin markkinaolosuhteisiin ja sääntelyyn liittyviin muutoksiin.
Dokumentointi: On tärkeää dokumentoida kaikki siirtohinnoittelupäätökset ja niiden perustelut asianmukaisesti, jotta voidaan osoittaa, että siirtohinnoittelupolitiikka on laillinen ja perusteltu.
Asiantuntijoiden hyödyntäminen: Monimutkaisissa siirtohinnoittelutilanteissa kannattaa harkita ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttöä varmistamaan, että siirtohinnoittelupolitiikka on tehokas ja lainmukainen.
Siirtohinnoittelumallit
Siirtohinnoittelussa käytetään useita erilaisia malleja, joita yritykset voivat soveltaa varmistaakseen oikeudenmukaisen hinnoittelun ja välttääkseen veroriskejä. Tässä on muutamia yleisimpiä malleja:
Vertailukelpoisten markkinahintojen malli
Mallissa yritys hinnoittelee siirrot markkinahintojen perusteella. Se vertaa omia siirtojaan samankaltaisiin tuotteisiin tai palveluihin, jotka ovat saatavilla avoimilla markkinoilla, ja käyttää näitä tietoja hinnoittelussa.
Kustannuspohjainen malli
Malli perustuu tuotannon tai palvelujen kustannuksiin, kuten tuotantokustannuksiin tai kokonaiskustannuksiin, ja lisää niihin kohtuullisen voittomarginaalin.
Voittojen vertailumalli
Mallissa yritys vertaa omia voittojaan muiden samankaltaisten yritysten voittoihin ja käyttää näitä tietoja hinnoittelussa.
Toivottavasti tämä blogi antoi sinulle yleiskuvan siirtohinnoittelusta. Muista, että jokainen yritys on erilainen, ja siirtohinnoittelun suunnittelu vaatii yksilöllistä lähestymistapaa. Asiantuntijamme auttavat mielellään kaikissa siirtohinnoittelun kysymyksissä.
Tutustu talousjohdon palveluihimme
