IFRS – International Financial Reporting Standards – on kansainvälinen standardi tilinpäätösten raportointiin. IFRS-tilinpäätös on näiden kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti laadittu tilinpäätös. Milloin ja millaisen yrityksen sitten on laadittava tai kannattaa laatia IFRS-tilinpäätös ja miten se eroaa tavanomaisesta tilinpäätöksestä?
Pakollinen vai vapaaehtoinen IFRS-tilinpäätös?
Suomen lainsäädännön mukaan IFRS-standardien mukaisen tilinpäätöksen laatiminen on pakollista julkisesti noteeratuille yhtiöille, joiden osakkeet tai velkakirjat ovat julkisen kaupankäynnin kohteena.
Muut yhtiöt voivat noudattaa IFRS-standardeja vapaaehtoisesti. Esimerkiksi seuraavissa tapauksissa IFRS-tilinpäätös tulee ajankohtaiseksi:
- Yhtiö suunnittelee listautumista pörssiin,
- yhtiön kansainvälistyessä syntyy tarve raportoida tilinpäätöstietoja kansainvälisesti vertailukelpoisella tavalla.
- Yhtiön suunnitelmissa voi olla rahoituksen hankkiminen kansainvälisiltä sijoittajilta, jolloin tilinpäätös halutaan raportoida kansainvälisesti ymmärrettävällä tavalla.
- Yhtiön ulkomainen emoyhtiö saattaa myös edellyttää, että suomalaisen tytäryhtiön tilinpäätös laaditaan IFRS-standardeja noudattaen.
IFRS-tilinpäätös erillisyhtiössä vai konsernissa?
Lähes aina IFRS-tilinpäätös laaditaan konsernitilinpäätöksestä, mutta myös yksittäisen erillisyhtiön tilinpäätös voidaan laatia IFRS-standardeja noudattaen.
Yksinkertaisinta on, jos IFRS-siirtymän voi toteuttaa konsernitilinpäätöksestä erillisyhtiön tilinpäätöksen sijaan. Syy löytyy verotuksesta: kotimaisen kirjanpidon ja verotuksen välillä on sidoksia, eikä IFRS-standardien mukaan laadittu tilinpäätös näin ollen kelpaa verottajalle.
IFRS-siirtymä vaatii aikaa ja resursseja
IFRS-tilinpäätös on suomalaista laajempi
IFRS-standardien mukaisesti laadittu tilinpäätös on suomalaista FAS (Finnish Accounting Standards) -tilinpäätöstä huomattavasti laajempi ja yksityiskohtaisemmin säädelty. Tilinpäätös yksityiskohtaisine liitetietoineen on sivumäärältään moninkertainen verrattuna kohtuullisen yksinkertaiseen FAS-tilinpäätökseen. Tässä Azetsin asiantuntijat voivat auttaa.
Kirjanpidollinen käsittely eroaa kotimaisesta
Lisäksi kirjanpidollisessa käsittelyssä on IFRS-standardien ja kotimaisen FAS:in välillä eroja, jotka tulee IFRS-käyttöönottoprojektin yhteydessä analysoida sekä dokumentoida.
IFRS-käyttöönottoprojekti vaatii ylimääräisiä työtunteja eritoten talousosastolta, joka usein on täystyöllistetty jo ennen projektin alkuakin. Uusien asioiden opettelu, IFRS:n ja FAS:in välisten erojen laskeminen ja ensimmäisen IFRS-tilinpäätöksen laatiminen vievät aikaa, ja siirtymävaiheen lisäksi uudet raportointivaatimukset edellyttävät uusien rutiininen luomista.
IFRS-tilinpäätöksen laatiminen onkin huomattavasti työläämpi projekti paitsi ensimmäistä kertaa laadittaessa, myös jatkossa tulevina raportointiajankohtina. Tilinpäätöksen laatijan osaamiselta vaaditaan enemmän ja jatkuva kouluttautuminen on tärkeässä roolissa.
Esimerkkejä IFRS ja FAS eroista
Alla on esitelty joitakin IFRS-siirtymän osa-alueita, jotka tyypillisesti vaativat paljon laskentahenkilöiden aikaa.
Vuokrasopimukset IFRS 16 -standardin mukaisesti
Lähes kaikissa yrityksissä on vuokrasopimuksia, joiden käsittely IFRS16 -standardin mukaisesti poikkeaa FAS:in mukaisesta käsittelystä. FAS:issa vuokrat esitetään liiketoiminnan muissa kuluissa, kun taas IFRS16 -standardi edellyttää, että käytännössä kaikki vuokrasopimukset aktivoidaan vuokralle ottajan taseeseen, ja velkapuolelle kirjataan vastaava velka.
Taseeseen aktivoiduista sopimuksista kirjataan vaikutusaikanaan poistoa, minkä lisäksi tuloslaskelmaan kirjataan vuokrasopimusvelan korko. IFRS16 -stardardin mukainen laskenta on paljon työtä vaativa osa-alue, erityisesti jos vuokrasopimuksia on paljon.
Yrityshankinnat
Yksi aikaa vievä IFRS-konsernitilinpäätöstä koskeva osa-alue on FAS:n ja IFRS:n välisten yrityshankintojen käsittelyerojen laskenta ja hankintamenolaskelmien päivittäminen. FAS:issa liikearvosta kirjataan poistot, kun taas IFRS:ssä liikearvoa testataan arvonalentumisen varalta.
FAS:issa yrityshankintaan liittyvät transaktiokulut käsitellään osana hankintahintaa, jolloin ne ovat kasvattamassa liikearvoa, kun taas IFRS:ssä nämä kirjataan suoraan tuloslaskelmaan kuluksi. IFRS:ssä yrityshankintojen yhteydessä tunnistetaan uusia aineettomia hyödykkeitä, jotka kirjataan taseeseen, ja näistä aineettomista hyödykkeistä kirjataan poistoja tuloslaskelmaan.
Rahoitusjärjestelyiden transaktiokulut
FAS:issa lainojen transaktiokulut kirjataan joko tuloslaskelmaan kuluksi tai taseen vastaaviin, mistä jaksotetaan laina-ajalla tulokseen. IFRS edellyttää, että transaktiokulut kirjataan velkapuolelle vähentämään lainapääomaa ja jaksotetaan efektiivisen koron perusteella laina-ajalle. Mikäli lainoja on paljon, laskelmien laatiminen on aikaa vievä työvaihe.
Siltalaskelmat
Kun IFRS:n ja FAS:in väliset erot on analysoitu ja tarpeelliset laskelmat tehty, tulee oikaisukirjaukset viedä tilinpäätöksen lukuihin. IFRS:n ja FAS:in välisistä eroista tulee laatia oikaisukirjaukset ja siltalaskelmat, joiden avulla esitetään ensimmäisen IFRS-tilinpäätöksen liitetiedoissa IFRS-siirtymän vaikutukset yhtiön tuloslaskelmaan ja taseeseen siirtymähetkestä alkaen.
Mikäli yritys laatii ensimmäisen IFRS-tilinpäätöksensä 31.12.2022, siirtymähetki on vertailutilikauden alku 1.1.2021. Tällöin liitetietona esitetään IFRS-oikaisujen vaikutukset avaavaan taseeseen 1.1.2021, vertailuvuoden päättävään taseeseen 31.12.2021 ja vertailuvuoden tuloslaskelmaan 1.1.-31.12.2021.
IFRS-tasekirja laajoine liitetietoineen
Itse IFRS-tilinpäätöksen laatimiselle on tärkeää varata riittävästi aikaa. IFRS-tilinpäätöksen laajat liitetiedot sisältävät sekä numeerisia taulukoita että laajoja tekstiosioita. Tilinpäätöksen liitetietojen rakentamiseen kannattaakin panostaa jo ensimmäistä IFRS-tilinpäätöstä laadittaessa. Tilinpäätöstiedostot kannattaa suunnitella siten, että liitetietojen laatiminen on tulevaisuudessa mahdollisimman tehokasta ja helppoa.
Tässä Azetsin ja yhteistyökumppanimme Backon asiantuntijat voivat olla avuksi.